COTON DE TULEAR








Coton de Tuleàr on Madagaskarilta lähtöisin oleva suurisydäminen pieni, valkoinen koira, joka ehkä on vielä alkuperäisemmin lähtöisin Euroopasta. Vanhoissa maalauksissa esiintyy cotonin näköisiä linssiluteita joiden tarkoituksena ilmeisesti oli olla söpöjä tai palkkasotureiden reppuvahteja. Molemmat työthän cotonilta kyllä luonnistavat.

Miten cotonit Madagaskarille asti olivat joutunut, ei ole meidän tiedossamme, mutta oma epäilyksemme on, että ne aikoinaan sanghaijattiin laivakoiriksi Portugalin Setùbalissa Diogo Diasin laivoihin, joka lopulta tunaroi laivansa vahingossa Madagaskarille.Tuolloin cotonien esi-isät olivat jo kirsuaan myöten täynnä portugalilaisten purjelaivojen ala-arvoisia oloja, syömäkelvotonta sapuskaa ja ymmärtämätöntä kohtelua. Fiksuina koirina ne ottivat rantaan päästyään välittömästi tassut alleen ja karkasivat maihin hankkiutuen rotuominaisuuksiensa mukaisesti helposti Madagaskarin kuninkaallisten suosioon. Estääkseen uudet kaappaukset laivakoiriksi cotonit järjestivät vahingosta viisastuneina asiansa siten, ettei niitä saanut olla kuin kuninkaallisilla. Sen jälkeen ne viettivätkin jokusen vuosisadan lepposia koiranpäiviä silkkipieluksilla makoillen, palvelijoiden puunatessa niiden turkkeja ja syöttäessä niille mitä ihanimpia herkkuja. Nämä tavat ovat säilyneet cotoneilla hämmästyttävän hyvin.
Myöhemmin, kun kävi selväksi, ettei yksi saari kyennyt tarjoamaan riittävän tasokasta ympäristöä kovin suurelle cotonväestölle, ne suorittivat hallitun paluumuuton (ransk.rapatriement ordonné) Eurooppaan käyttäen tällä kertaa hyväkseen ranskalaisia merimiehiä. Loppuosa cotonin maailmanvalloituksesta onkin jo sitten hyvin tunnettua kulttuurihistoriaa.
Tämä on siis meidän teoriamme jolla ei vielä ole kaikilta osin tieteellistä pohjaa, mutta noin olisi voinut hyvinkin käydä.

Coton hyväksyttiin roduksi vuonna 1971 ja ensimmäiset cotonit saatiin Wikipedian mukaan Suomeen 1989. Cotonit saavuttivat varsin nopeasti koiraihmisten suosion, mikä oli siis itsestään selvää, cotonhan saavuttaa kenen tahansa suosion jonka suussa vielä sokeri sulaa.

Cotonilla on se kaikkein vaativin koiranvirka, seurakoira ja sen tehtävän coton hallitsee suvereenillä virtuositeetillä.
Coton on fiksu (intelligent) ja erinomainen lukemaan ihmisiä. Se osaa ottaa täsmäkeinot käyttöön riemastuttaakseen synkimmänkin (mélancolique) ihmisen, sillä itse aina hyväntuulisena coton ei pidä murjottavista ihmisistä ympärillään; Allo! La vie est merveilleuse! (suom. Haloo! Elämä on ihanaa!)
Coton tulee erinomaisesti toimeen aikuisten, lasten, toisten koirien ja oikeastaan koko maailman kanssa, sillä on hyvin positiivinen elämänkatsomus.
Coton voi myöskin halutessaan harrastaa ihmisen kanssa lähes kaikkia koiramaisia harrasteita, mutta toisaalta se ei pidä sitä välttämättömyytenä, coton viihtyy kävelylenkkien ohessa vallan mainiosti katselemassa sohvalta televisiota, pääasia että se saa olla perheensä kanssa.

Coton on parhaimmillaan sellaisessa perheessä, jossa sen ei tarvitse hoitaa johtajan työtä vaan voi jättää sen rauhallisin mielin ihmisen tehtäväksi. Tietenkin coton vastuunsa syvästi tuntevana koirana ottaa perheessä ohjat käsiinsä, jos se huomaa, ettei ihmisistä siihen ole. Mitään sen suurempaa pyrkyä siihen toimeen ei cotonilla ole, mutta perusasiat perheen sisäisestä dynamiikasta sille on opetettava, kuten kaikille muillekin koirille. Toisin sanoen, jos cotonia ei opeteta pentuna perusasioille, siitä saa helposti kotiinsa takkuturkkisen bandiitin. On hyvä muistaa, että se on rotuna tottunut aiemmissa yhteyksissään komentelemaan divaanilta palvelijoita.
Onneksi coton miellyttämishaluisena ja nokkelana koirana on helposti koulutettavissa. Voi kai liioittelematta sanoa, että kokemattomampikin normalijärkinen cotonin omistaja saa kokea onnistumisen riemua, kunhan vähänkin näkee vaivaa cotoninsa kanssa.

Yksi elämän suurista kummallisuuksista on se, ettei cotonia ole vähintään yhtä joka taloudessa jo lakisääteisestikin, sillä niin paljon iloa ja hyvää mieltä se luo ympärilleen.




etusivu